UKK (OKS -91)

Miten aloitan kiipeilyn?
Kuinka nuorena/vanhana kiipeilyn voi aloittaa?
Miten aloitan jääkiipeilyn?
Onko kiipeily vaarallista?
Mitä välineitä tarvitsen kiipeilyn aloittamiseen?
Mistä kiipeilyvälineitä saa?
Mitkä kengät/valjaat ym. minun pitäisi ostaa?
Mistä tietää ovatko kiipeilykengät sopivat?
Kiipeilykenkäni haisevat kuin myrkky: mitä niille pitäisi tehdä?
Pitääkö kiipeilyköyttä pestä ja miten?
Miten muita kiipeilyvälineitä pitää hoitaa?
Minkä kiipeilylehden tilaisin?
Miksi kiivetä liidaamalla?
Milloin ensimmäinen liidi?
Miten aloittaa liidaaminen?

1. Miten aloitan kiipeilyn?

Käy katsomassa puuhaa talvella Puolivälinkankaan nuorisotalon seuran vuoroilla tai kesäisin Merikosken muurilla. Kysele rohkeasti kiipeilijöiltä harrastuksesta. Seuraavaksi kannattakin sitten tulla seuran järjestämälle alkeiskurssille.

Mikäli tunnet useampia aiheesta kiinnostuneita, voitte yhdessä tilata joko kurssin tai kiipeilytilaisuuden seuralta.

2. Kuinka nuorena/vanhana kiipeilyn voi aloittaa?

Kiipeilyharrastuksen aloittamiselle ei ole ala- eikä yläikärajaa. Seuran kursseille tulevilta edellytetään kuitenkin 12 vuoden ikää. Tätä nuoremmat voivat toki tulla kursseille vanhemman henkilön seurassa, joka vastaa heidän turvallisuudestaan. Vanhemmat vastaavat myös kiipeilyvuoroilla lastensa turvallisuudesta. Kiipeily ei ole pääsääntöisesti yksilölaji, vaan sitä harrastetaan yleensä kahden hengen köysistössä, jossa kummankin ryhmän jäsenen pitäisi kyetä turvallisesti varmistamaan toista. Turvallinen varmistaminen ei yleensä vielä onnistu alle yläasteikäiseltä.

Maailmalla kiipeily on harrastus, jota harrastavat hyvinkin iäkkäät henkilöt. Meilläkin hyvänä esimerkkinä on suomalaisen kiipeilyn 'grand old man' Matti A. Jokinen, joka kiipeää sangen vaativia reittejä vielä yli seitsemänkymmentävuotiaana.

3. Miten aloitan jääkiipeilyn?

Seuraa tulevia kursseja tai kysele niistä esim. seuran hallitukselta. Alkuun pääset myös seuraamalla kiipeilyä ja kysymällä ohjaajilta seuran yleisillä vuoroilla ks. kysymys 1. Tällöin perusasioihin tutustuminen tapahtuu helpommissa olosuhteissa.

4. Onko kiipeily vaarallista?

Kiipeily on potentiaalisesti vaarallista: kiipeilijöitä kuolee vuosittain noin pari tuhatta maailmassa. Kuitenkin suurin osa kuolee ääriolosuhteissa. Suomalaisissa (tai vastaavissa) olosuhteissa kiipeily on suhteellisen turvallista.

Oulun kiipeilyseuran reilun kymmenvuotisen historian aikana on seuralaisille sattunut sairaalakäynnin vaatineita loukkaantumisia vain muutama. Yleensä boulderointi, kallio- ja jääkiipeily yläköydellä sekä 'urheilukiipeily' porapulttivarmistuksilla on hyvinkin turvallista. Alaköysikiipeilyyn luonnollisilla varmistuksilla sekä jäällä liittyy kiipeilijästä itsestään riippumattomia (ns.objektiivisia) vaaratekijöitä, joita voidaan opetella tunnistamaan kiipeilykursseilla.

Yleisesti ottaen turvallisuuteen voi vaikuttaa parhaiten omalla asenteellaan, huolellisuudella välineiden käytössä, köysien/varmistusten kiinnityksessä ja solmujen teossa sekä pitämällä taitoja yllä kiipeilyä säännöllisesti harrastamalla.

5. Mitä välineitä tarvitsen kiipeilyn aloittamiseen?

Kiipeilyä aloittaessa et välttämättä tarvitse alussa mitään varusteita, koska saat ne seuralta lainaan seuran yleisillä vuoroilla Puolivälinkankaalla. Muualla tarvitset kuitenkin omat välineet. Yleensä ensimmäinen henkilökohtainen ostos ovat kiipeilytossut (50 - 120 €) ja ehkä mankkapussi (10-20 €). Seuraavana ostoslistalla ovat valjaat (50 - 100 €) varmistuslaite (20 - 80 €), sulkurenkaat (n. 15 €) nauhalenkit (5-15 €/kpl), ja ehkä köysi (100 - 200 €). Lisää tietoa välineistä.

6. Mistä kiipeilyvälineitä saa?

Oulussa Shelby Oy myy Montrailin kenkiä ja joitain muita tarvikkeita, Kärkkäiseltä ja Partiokaupasta saa myös joitain välineitä.
Katso Linkit-osio.

7. Mistä tiedän mitkä kengät/valjaat ym. minun pitäisi ostaa?

Kiipeilytarvikkeista on vaikea saada tietoa suomeksi. Paras tapa on kysyä kavereilta, jotka tietysti kehuvat vain sitä tarviketta, jonka ovat itse sattuneet ostamaan. Siksi kannattaakin kuunnella useampaa mielipidettä. Seuraavaksi paras tapa on kysellä keskustelupalstoilla.

Kiipeilytarvikkeita testataan varsin harvoin suomalaisissa lehdissä. Verkossa välineiden vertailuja tehdään englanniksi esimerkiksi OutdoorREVIEW.com:in sivuilla. Kyseessä ei ole varsinainen testi, vaan ihmiset kirjoittavat omia näkemyksiään omista/kokeilemistaan varusteista. Tulos on varmaankin subjektiivinen, mutta se on usean ihmisen kullekin tuotteelle antaman näkemyksen keskiarvo. Se kertoo kuitenkin jotain siitä kuinka hyväksi käyttäjät ovat tuotteen kokeneet.

8. Mistä tietää ovatko kiipeilykengät sopivat?

Kiipeilykenkien pitäisi olla tiukat, mutta ei kuitenkaan niin tiukat, että ne aiheuttavat suoranaista kipua. Usein sanotaan ohjeeksi, että kengät eivät ole liian pienet, jos ne mahtuvat jalkaan, mutta älä usko tätä vanhaa väittämää. Liian tiukoista kengistä saat vain liikavarpaat vanhempana. Kokeile useampia kenkiä ja ota valinnassa huomioon, että kiipeilykengät venyvät aina jonkin verran: vuorettomat yleensä enemmän kuin vuorelliset. Yleensä sopiva kengän koko tarkoittaa ettei varpaisiin eikä kantapäihin jää tyhjää tilaa. Kokoerot erilaisten lestien välillä voivat olla hyvinkin suuria, joten kokeile kenkiä ennen kuin ostat. Kysele kokeneemmalta harrastajalta ja kokeile erilaisia malleja vaikkapa Puokkarin vuorolla. Kiipeilykengät ja kävelykengät on suunniteltu eri tarkoitukseen, joten valintaperusteetkin ovat erilaiset.

9. Kiipeilykenkäni haisevat kuin myrkky, mitä niille pitäisi tehdä?

No haisevathan ne, kun jätit ne hikisinä käytön jälkeen muovikassiin! Tärkeintä kiipeilykenkien hajun ehkäisemiselle on niiden tuulettaminen kunnolla käytön jälkeen. Jos haju on päässyt pinttymään, on olemassa "kikkakakkosia". Poppakonsteina on joskus mainittu kenkien pakastaminen umpinaisessa muovipussissa, leivinsoodan ravistelu kenkään tai etikan käyttö. Viimeksi mainitut kaksi muuttavat kengän happamuutta ja osasta bakteereja voi siten päästä eroon. Suurin osa kengistä on valmistettu mokkanahasta, joka voi käyttäytyä ikävästi pesussa, joten varminta on pestä vain kenkien sisusta harjan ja pesuaineen kanssa. Kengät, joissa päällinen on synteettistä ainetta (esimerkiksi alun perin vegaaneille tehdyt Five Tenin Anasazi Laceupit), voi yleensä huoletta pestä myös koneessa. Jos haluat ottaa riskin, niin voit pistää koneeseen myös nahkapäälliset kengät. Epätoivoisimmat voivat tukeutua lepakonsylkeen ja sammakonreisiin. Lopputulos on yleensä tasalaatuinen (olematon) menetelmästä riippumatta. Varminta lienee polttaa kengät ;-).

10. Pitääkö kiipeilyköyttä pestä ja miten?

Joskus. Peseminen poistaa köydestä esim. hiekkakiteitä, jotka voivat hiertää poikki köyden säikeitä (katso välineiden huolto-ohjeet). Köysi ei välttämättä tarvitse pesuainetta ollenkaan ellei se ole erityisen likainen. Tarvittaessa voit käyttää Bealin köydenpesuainetta tai vaihtoehtoisesti Marseille-saippuaa lastuina. Köysi ei koskaan parane vanhetessaan, eikä kuluneesta saa pesemälläkään uutta, joten käytä tervettä harkintaa ja hylkää huonokuntoinen köysi kiipeilykäytöstä.

11. Miten kiipeilyvälineitä pitää hoitaa?

Kiipeilytarvikkeet eivät vaadi kovinkaan paljoa huoltoa. Parasta huoltoa on estää niitä likaantumasta. Huoltoa tarpeellisempaa on välineiden kunnon säännöllinen tarkastaminen. Nauhalenkkejä ja köysiä täytyy ehkä joskus pestä. Sulkurenkaita joutuu joskus puhdistamaan ja ehkä voitelemaan (katso välineiden huolto-ohjeet). Kiipeilykengät voi pohjauttaa usemman kerran, mutta se kannattaa jättää ammattilaiselle (katso linkit).

12. Minkä kiipeilylehden tilaisin?

Halvimmat kiipeilylehdet ovat yleensä yhdysvaltalaisia suurten painomäärien vuoksi. Suosituimmat USA:laiset lehdet ovat Climbing ja Rock & Ice. Näiden lehtien ongelmana suomalaisen lukijan kannalta on tietysti esiteltävien kiipeilypaikkojen USA-painotteisuus ja jossain määrin suomalaisen karsastama henkilöpalvonta. Climbing keskittyy enemmän kalliokiipeilyyn; Rock & Ice:ssä on myös jääkiipeilyä.

Englantilaiset Climb, On the Edge ja High Mountain ovat huomattavasti amerikkalaisia lehtiä kalliimpia. Climb ja On the Edge kertovat enemmän kalliokiipeilystä, High Mountain on alpinismipainotteinen. Vertical lehdessä on muun seikkailu-urheilun lisäksi myös kiipeilyä.

Ruotsalainen Utemagasinet on retkeilyyn keskittyvä lehti, mutta siinä on kiipeilyasiaakin. Laajemman kielirepertuaarin omaaville voisivat sopia saksalainen Rotpunkt, sekä espanjalainen Desnivel.

13. Miksi kiivetä liidaamalla?

Kiipeily on alhaalta ylöspäin tapahtuvaa toimintaa ja se tarkoittaa, ettei yläköyttä voi laittaa ennen kuin on kiivennyt ylös. Myös pitkien reittien kiipeäminen vaatii liidaamista, koska kilometrin mittaista kiipeilyköyttä ei kukaan pysty käsittelemään. Tosiasiassa niin pitkää köyttä ei ole edes olemassa, joten liidaaminen on ainoa vaihtoehto. Vasta liidatessa kiipeilyn todellinen olemus tulee esiin eikä reittiä edes lasketa kiivetyksi ennen kuin se on liidattu.
Joka kesä alkaa aina sama keskustelu reitin kiipeämisestä, kun uudet kiipeilijänalut tulevat kalliolle ja kertovat kiivenneensä jonkun kovan reitin, mutta heti perään selviää, että se kiivettiinkin yläköydellä. Kiipeilyllä on kuitenkin omat historiasta juontavat tapansa, jotka määrittelevät lajia samalla tavalla kuin shakissa säännöt määrittelevät pelin shakiksi.

14. Milloin ensimmäinen liidi?

Mahdollisimman nopeasti. Liidaamista ei kannata viivytellä, sillä mitä kauemmin viivyttelee, sitä vaikeampaa aloittaminen on. Jos jäät odottelemaan, että sitten kun osaan kiivetä niin ja niin kovaa, aloitan liidaamisen, huomaat ettet ole koskaan valmis ja liidauskammo pääsee voitolle. Lopputulos on seiskan yläköysittelyä, mutta nelosen liidi ei tahdo onnistua.
Käytännössä kannattaa kuitenkin opetella kiipeilyä ja varmistamista sen verran, että helpot reitit onnistuvat yläköydellä. Myös yläköysivarmistaminen täytyy hallita ennen kuin kannattaa alkaa varmistamaan liidaajaa.

15. Miten aloittaa liidaaminen?

Liidaaminen kannattaa aloittaa liidaamiseen soveltuvalla sisäseinällä tai pultatulla, helpolla ja tutulla reitillä, jonka pystyy helposti kiipeämään yläköydellä. Tällöin voi keskittyä kiipeämiseen ja klippaamiseen niin että se menee oikein, eikä kiipeily tunnu tuskaisen pelottavalta.

Luonnollisilla varmistuksilla (kiiloilla yms.) liidaamisesta tehdään helposti henkimaailman hommaa ja siihen liitetään paljon perusteettomia pelkoja. Tosiasiassa varmistusten asentaminen on opittavissa samalla tavalla kuin kaikki muukin kiipeily. Liidaaminen pulttireiteillä on kuitenkin hyvä osata, että voi keskittyä kiilojen ja frendien yms. käytön opettelemiseen.

Trädikiipeily kannattaa aloittaa tutulla reitillä, jonka tiedät varmasti pystyväsi kiipeämään. Ensin kokeillaan reittiä yläköydellä, sen jälkeen asennetaan varmistukset paikoilleen yläköydellä ja kun homma sujuu, kiivetään koko reitti liidaamalla ja varmistukset asennetaan liidatessa. Reitiksi kannattaa valita sellainen, johon saa runsaasti varmistuksia ja varmistukset voi asentaa helpoista asennoista.