Jaska Jokunen on seuraava putous Mammutilta ylävirtaan. Kävelyaika on noin viisi minuuttia enemmän kuin Mammutille. Laavulta aikaa menee noin 25 minuuttia.

Tänne kulkee yleensä hyvä polku, joten harvemmin joutuu kahlaamaan ja jos polku ei ole auki, on pohja kuitenkin olemassa. Tämä on viimeisiä putouksia, jolle turistit viitsivät kävellä, joten hekin auttavat polun auki pitämisessä.

Putouksen päälle ei mene polkua eikä ylös pääse oikein muuten kuin liidaamalla. Myös alas tullessa laskeutuminen on ainoa vaihtoehto. Alhaalta katsottuna oikeasta reunasta pääsee laskeutumaan myös sinkkuköydellä.

Ensimmäiset nousut putouksella tapahtuivat vuonna 1985 Leo Määttälän ja Juha Nurmen toimesta.

Putouksesta löytyy sekä helppoja että vaikeita linjoja, joten sitä voi suositella monen tasoiselle kiipeilijälle. Täältä löytyy ehkä parhaat paikat aloitella jäällä liidaaminen. Putoukselle sopii helposti yhtäaikaa useita köysistöjä, kunhan kiipeiljöiden taitotaso poikkeaa edes jonkin verran toisistaan.

Vasen laita on jyrkkää, lähes pystysuoraa jäätä noin 10 – 15 metrin leveydeltä. Korkeutta jyrkimmällä osalla on noin 15 metriä, jonka jälkeen putous muuttuu loivaksi hyvässä jäässä olevaksi rampiksi. Joistakin kohtaa tämä osa putousta on vain ohutta verhoa, mutta paikoitellen hyvin varmistettavaa jäätä. Päällä on iso yksinäinen mänty, johon on hyvä tehdä ankkuri. Siitä pääsee myös 60-metrisellä sinkulla alas.

Keskiosan noin 20 metriä leveältä osalta löytyvät suosituimmat reitit ylös. Alkuosa on loivaa, noin 70-asteistaa jäätä koko leveydeltä. Ylhäällä on jyrkkä pystysuora osuus, jonka korkeus on noin 8 metriä. Keskeltä alhaalta katsottuna näkyy selvä loiva ramppi, noin 75 – 80 astetta, keskiosan vasemmassa reunassa. Tästä jatketaan reilu parikymmentä metriä eteenpäin pienelle kuuselle. Siihen on hyvä tehdä lopetusankkuri. Kokonaisuudessaan reitille tulee matkaa noin 50 metriä. Laskeutuminen puoliköysillä samasta paikasta alas.

Toinen hieman jyrkempi ramppi näkyy hyvin kun kävelee kolmisenkymmentä metriä oikealle. Tämä on toinen suosittu lopetus keskiosalle. Reitti on suurin piirtein saman tasoinen kuin yllä oleva lopetuskin. Päällä iso yksinäinen mänty, johon saa ankkurin. Mittaa reitillä on vajaat 50 metriä.

Helpoin lopetus keskiosalle on kiertää lopun jyrkkä osa oikean kautta. Siirryttäessä jyrkkä osa lyhenee kaiken aikaa ja tarpeeksi oikealle mentäessä sen voi kiertää kokonaan. Tällöin reitti on jyrkimmillään noin 70 astetta. Vaikeimmat paikat ovat matalien, lähes pystysuorien, noin 1,5 metriä korkeiden pättäreiden päälle nousuja. Tälle reitille tulee mittaa lähes 60 metriä. Tämä on myös Määttälän ja Nurmen ensimmäisenä kiipeämä reitti, nimeltään Classic.

Oikea reuna on alhaalta yleensä erittäin ohuessä jäässä. Ensimmäiset 5 – 7 metriä on muutaman sentin paksuista, noin 75-asteista jäätä. Reitti on keskimäärin kuitenkin hyvin varmistettavissa ensimmäistä kymmentä metriä lukuun ottamatta. Loppua kohden jää paksunee ja ruuveja saa tiheämpään. Reitti myös loivenee hieman loppua kohden päättyen parin kolmen metrin korkuiseen noin 85-asteiseen jyrkkään osaan. Varmistus ylhäällä oleviin puihin ja laskeutuminen samasta paikkaa. Pituutta kokonaisuudessaan vajaat 50 metriä.

Varsinaisesta thin ice -reitistä ei vielä ole kysymys, mutta kun ohut jää alkaa polttelemaan, tässä on hyvä reitti kokeilla. Ruuvien kanssa kannattaa olla tarkkana ettei väännä kiveen.